"Minä en jaksa onkia kultakaloja enää" Allegorisuus ja intertekstuaaliset viittaukset Eino Leinon teoksessa Ahven ja kultakalat – Tarina syvyyksistä

Tutkielmassa käsitellään lajia ja intertekstuaalisuutta Eino Leinon teoksessa Ahven ja kultakalat – Tarina syvyyksistä (1918) ja muodostetaan allegorinen tulkinta. Tarkoitus on selvittää, miten teos on tulkittavissa, kun tunnistetaan sen sisältämät eri lajien repertoaarit sekä intertekstuaaliset viittaukset ja huomioidaan ne analyysissa. Tutkielmassa tunnistetaan teoksen keskeiset allegoriset vihjeet ja osoitetaan, miten myös intertekstuaaliset viittaukset rakentavat allegoriaa. Tavoitteena on muodostaa kirjaimellisen tason ylittävä allegorinen tulkinta, joka paljastaa teoksen vertauskuvallisen merkityksen. Tekstien väliset viittaukset ja samankaltaisuudet liittyvät usein myös lajiin, mikä tutkielman kohdeteoksessa näkyy erityisesti taidesadun lajipiirteinä. Analyysissa vertaillaan taidesadun ja allegorian piirteitä ja tarkastellaan ajalle tyypillisiä symbolistisia vaikutuksia. Taidesadun ja symbolismin piirteet näkyvät muun muassa viittauksina Anni Swanin kahteen taidesatuun. Muita kohdeteoksen subtekstejä ovat Ovidiuksen Narkissos-myytti, H.C. Andersenin satu Pieni merenneito sekä Henrik Ibsenin Merenneito-niminen näytelmä. Kohdeteoksen subtekstit tukevat tulkintaa meren vertautumisesta kohdeteoksessa päähenkilön mieleen ja alitajuntaan. Osana intertekstuaalisuuden tutkimista analyysissa tarkastellaan Gérard Genetten määrittämistä tekstienvälisistä suhteista paratekstejä eli teoksen kehys- ja aputekstejä. Periteksteistä eli tekstiä ympäröivistä teksteistä käsitellään teoksen otsikoita ja takakansitekstiä. Epitekstien vaikutusta pohditaan suhteessa lukijan teoksesta muodostamiin odotuksiin. Allegorian määrittämisen kannalta tarinan henkilöhahmojen rooli nousee merkittävään asemaan. Tarinan allegoristen vihjeiden tunnistamisen ja osoittamisen jälkeen pohditaan niiden tuottamia merkityksiä tarinan tulkinnassa ja muodostetaan allegorinen tulkinta. Tutkielmassa esitetään allegorisen tulkinnan kautta tarinasta hahmottuva vertauskuvallinen merkitys. Tulkinnan kautta teoksesta muodostuu myös metafiktiivinen taso. Jos teosta lukee satuna, se esittää kertomuksen kuninkaantyttären elämästä. Tarinan mimeettisen tason yli nouseva vertauskuvallinen taso puolestaan esittää näkemystä taiteilijasta ja eri taiteenlajeista. Tutkimus osoittaa teoksen moniulotteisuuden lisäksi sen, että Ahvenen ja kultakalojen tutkiminen allegorisesti antaa tulkinnalle laajemman näkökulman kuin tähän mennessä tehdyt tulkinnat ovat antaneet. Teoksesta paljastuva taiteeseen liittyvä näkemys on kiinnostava suhteutettuna teoksen julkaisuaikaan ja siihen murrokseen, joka taiteessa oli käynnissä vuosisadan vaihteessa